Oletusarvona ydinperhe

Ystäväni työskentelee lapsiperheiden kanssa. Taannoin hän kertoi, että jos tapaamiseen tulee pelkästään lapsen äiti, hän kysyy ”Eikö isä päässyt paikalle?” Jäin miettimään, että itse olisin todennäköisesti muotoillut kysymyksen hieman toisin. Olisin ehkä tiedustellut pikemminkin sitä, onko isä kuvioissa.

Ystäväni on hyvin toimeentuleva ja naimisissa. Hänellä on ns. perinteiset arvot. Minä olen queer, sinkku ja vapaaehtoisesti lapseton. Keskustelimme asiasta. Kautta rantain paljastui, että ystäväni näkökulmasta eroaminen on häpeällistä. Pidetäänkö eroamista todellakin epäonnistuneitten ihmisten hommana vielä vuonna 2012?

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka pitävät omaa parisuhdettaan niin haavoittumattoman upeana, että ovat vakuuttuneita, että eihän heille koskaan voisi käydä niin. Onhan se tietysti jonkinlainen puolustusmekanismi. Mutta silti.

Joka toinen avioliitto päättyy eroon. Se on fakta ja paljonpuhuva lukema. Sen puolesta eronneen henkilön ei pitäisi olla kovin suuri kummajainen nykyaikana. Kuten ei pitäisi olla uusioperheiden, isäpuolien, lesboparien eikä yksinhuoltajienkaan.

En koe olevani epäonnistunut nainen, vaikka erosinkin pari vuotta sitten. Päinvastoin. Eroaminen vaati rohkeutta ja rehellisyyttä. Olimme lapseton pari, joten tilanne oli tietenkin huomattavasti yksinkertaisempi kuin jos lapsia olisi ollut mukana. En silti väitä, että eroaminen olisi helppoa – oli lapsia tai ei.

Sen sijaan helppo ratkaisu ja henkistä laiskuutta on lähestyä asioita omalta porvarilliselta mukavuusalueeltaan. Oma elämäntapa on silloin se oletusasetus, jolla arvelee muidenkin elävän. Pahimmillaan arvelee, että se on se ainoa oikea tapa elää.

Titsu

Mainokset

Lapsettomillakin on oikeus lomasuunnitelmiin

Helsingin Sanomat julkaisi (15.9.12) jutun työntekijöiden lapsien hoidosta ja lomatoiveista. Artikkeliin oli haastateltu Elinkeinoelämän keskusliiton ja Väestöliiton asiantuntijoita. Vahvana viestinä oli se, että lapsettomien tulisi olla tyytyväisiä siihen, että saavat lomansa koulujen loma-aikojen ulkopuolella ja lasten vanhempien tulee saada lomansa parhaimpaan loma-aikaan.

Lapsettomat ovat yleensä niitä, jotka joustavat työpaikalla monissa asioissa. He ovat valmiita jäämään ylitöihin, he vaihtavat vuoroja, he tekevät muidenkin työt, kun työtoverin lapsi sairastuu. Myös lomatoiveita kysyttäessä lapsettomat usein esittävät toiveensa viimeisinä. Lapsettomien työurat jatkuvat parhaassa tapauksessa katkeamattomina vuosikymmeniä ilman perhe-vapaiden suomia taukoja.

Väestöliiton projektipäällikkö toteaa, että on omituista, jos kouluikäisten vanhemmat joutuvat pitämään lomansa touko- tai syyskuussa. Vaikka ongelma on ymmärrettävä, on kuitenkin ikävää, jos perhetilanne vaikuttaa loma-aikojen päättämiseen. Lapsettomalla ihmisellä on yhtälailla toiveita lomista ja tärkeitä syitä pitää joskus lomansa myös koulujen loma-aikoina. Olisi suotavaa, että työyhteisöt ymmärtäisivät, että lapsettomillakin ihmisillä on elämä, joka on heille yhtä tärkeä kuin lapsiperheellisillekin. Asioista voidaan aina neuvotella, mutta työnantajan tulee olla tasapuolinen tehdessään päätöksiä vuosilomista

Tiina Lintunen

Lyhennetty versio ilmestyi HS 19.9.2012

Kunnallisvaaliehdokkaita

Blogin uudella sivulla esittäytyy helsinkiläisiä kunnallisvaaliehdokkaita, jotka haluavat vaalikampanjassaan kiinnittää erityistä huomiota yhden hengen talouksiin liittyviin erityiskysymyksiin.

%d bloggers like this: