Yksin elämisen sosiaalipsykologiaa

Suomen yksinelävät ry järjesti 27.9.2013 Turussa Yksinelävät palveluiden käyttäjinä –seminaarin, jonka pääluennoitsijana toimi Kalifornian yliopiston sosiaalipsykologian professori Bella DePaulo. DePaulon ensimmäisen luennon aiheena oli se, miten yksin eläminen vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan?

DePaulo käyttää yksinelävistä ja -asuvista termiä sinkku (single), joka käsittää sekä ”juridiset sinkut” eli ihmiset, jotka eivät ole avioliitossa, että ”sosiaaliset sinkut” eli ihmiset jotka eivät elä parisuhteessa. Juridinen sinkkuus on merkittävä asia siinä mielessä, että usein laillisen avioliiton ulkopuolella eläminen saattaa merkitä samalla erilaisten yhteiskunnallisten etuuksien ja turvaverkkojen ulkopuolelle jäämistä. Sosiaalinen sinkkuus taas liittyy usein siihen, miten ihminen nähdään ja kuinka häntä kohdellaan. Esimerkiksi yksinasuvaa parisuhteen ulkopuolella elävää kohdellaan eri tavalla kuin yksinasuvaa henkilöä, joka elää parisuhteessa. Parisuhteessa elävä ”juridisesti sinkku” saattaa esimerkiksi saada enemmän kutsuja erilaisiin illanviettoihin kuin ”pariton” sinkku.

DePaulon kertoi, että seuraavanlaiset kokemukset toistuivat usein hänen sinkkujen kanssa käymissään keskusteluissa:

  • Hyvin ystävät olivat alkaneet seurustella/menneet naimisiin, näiden yhteydenpito sinkkujen kanssa väheni ja nämä alkoivat seurustella enemmän toisten pariskuntien kanssa.
  • Yleensä yksinelävä oli sisaruksista se, joka joutui hoitamaan sairaita vanhempiaan. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että heidän olin parisuhteessa eläviä sisaruksiaan vaikeampi jäädä pois palkkatöistä, koska kotitaloudessa ei ollut toista ansaitsevaa ihmistä.
  • Kaupoissa myytävät suurpakkaukset harmittivat yksineläviä samoin kuin se, että pariskunnille ja perheille tarjotaan usein monenlaisia alennuksia, kun taas sinkku joutuu maksamaan aina täyden hinnan (tai joskus jopa lisähinnan, esim. matkat).
  • Sinkkujen odotetaan ostavan hääparille kalliin lahjan, vaikka pariskunnan kotitaloudessa on kaksi ansaitsevaa ja sinkkutaloudessa vaan yksi. Sinkuille ei ole olemassa mitään juhlia, jossa hän voisi saada arvokkaita lahjoja.
  • Poliitikot puhuvat aina avioliitosta ja perheistä, mutta eivät koskaan yksinasuvista ja yksinelävistä. Myös elokuvat ja tv-sarjat keskittyvät aina pariskuntiin. Jos sinkuista tehdään ohjelmaa, siinä ollaan kiinnostuneita vain siitä, kuinka sinkku löytää ”sen oikean” ja pääsee naimisiin.
  • Yleensä ajatellaan, että jos olet sinkku, sinussa täytyy olla jotain vikaa. Koskaan ei ajatella että ihminen saattaa olla vapaaehtoisesti valinnut sinkkuuden tai pitää sinkkuna olemisesta.

DePaulon mukaan kaikki edelliset ovat esimerkkejä singlismistä eli erilaisista tavoista, kuinka sinkkuja luokitellaan, leimataan, vähätellään ja syrjitään. Jotkut syrjimiseen liittyvät asiat ovat pieniä, mutta osa niistä on suuria ja tärkeitä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä, miten USA:ssa syrjitään sinkkuja. Valitettavasti Suomessa on samanlaisia käytäntöjä:

  • Tutkimusten mukaan pariskunnille vuokrataan mieluummin asunto kuin sinkulle. Erityisesti miespuolisten sinkkujen on vaikea saada asuntoa.
  • Useiden tutkimusten mukaan naimisissa olevat miehet tienaavat enemmän kuin sinkkumiehet. Näin on, vaikka kaikilla muilta ominaisuuksiltaan paitsi aviosäätystatukseltaan miehet olisivat keskenään yhtä päteviä.
  • Tutkimusten mukaan potilaille, joilla on omaisia ympärillä, annetaan parempaa hoitoa kuin niille, joilla näitä omaisia ei ole.
  • Vuoden 2001 9/11-terrori-iskujen jälkeen USA:ssa menehtyneiden puolisoille maksettiin 50 000 dollaria. Sinkun elämällä ei ollut arvoa: menehtyneen sinkun vanhemmille, sisaruksille tai ystäville ei maksettu mitään.
  • Lain mukaan USA:ssa työntekijä voi olla poissa töistä hoitamassa lapsiaan tai puolisojaan heidän sairastuttuaan tai jouduttua onnettomuuteen. Sinkut eivät voi olla poissa töistä hoitamassa jotain heille tärkeää henkilöä, kuten sisarusta tai läheistä ystävää. Myöskään sinkun läheiset eivät voi olla poissa töistä hoitamassa sinkkua.
  • Sinkut maksavat enemmän tuloveroja kuin avioparit, jotka voivat tehdä yhdessä vähennyksiä tuloveroistaan. Sinkut myös maksavat enemmän kiinteistöveroa.
  • Kun naimisissa oleva ihminen kuolee, hänen ansaitsemansa eläke menee hänen puolisolleen. Sinkkujen keräämä eläke jää järjestelmään eivätkä he voi määrätä tälle ottajaa. Kukaan ei myöskään voi määrätä sinkulle eläkettään, joka on jää jäljelle hänen kuoltuaan.
  • USAssa maksetaan hautausavustusta kuolleen henkilön hautaukseen, jos hän on naimisissa. Jos kuollut on sinkku, hallitus ei maksa mitään tästä.

DePaulo antoi luennossaan myös monia esimerkkejä siitä, missä asioissa sinkut eivät eroa pariskunnista, vaikka usein niin oletetaan. Esimerkiksi keskimääräisessä onnellisuudessa ei ole eroja pariskuntien ja sinkkujen välillä. Tutkimusten mukaan se, että sinkut olisivat eristäytyneitä ja pariskunnat sosiaalisia, on myös myytti. Yhdessä asiassa sinkut kuitenkin pärjäävät keskimäärin naimisissa olevia huonommin: taloudessa.  Tutkimusten mukaan esimerkiksi eläkeikää lähestyvät naimisissa olevat amerikkalaisnaiset pärjäävät taloudellisesti kaikista amerikkalaisnaisista parhaiten ja heillä on eniten omaisuutta. Eronneet naiset tulevat seuraavana. Kaikista huonoiten taas pärjäsivät ne naiset, jotka ovat eläneet koko elämänsä sinkkuina: He eivät ole koskaan pystyneet jakamaan elinkustannuksiaan toisen kanssa eivätkä käyttämään hyväksi erilaisia pariskunnille suotuja etuuksia.

Toisin sanoen talouden suhteen kaikki sinkut ovat pariskuntia heikommassa asemassa. Sinkut ovat kuitenkin keskenään erilaisia. DePaolo on jakanut sinkut ns. ”haavoittuviin sinkkuihin” ja ”vahvoihin sinkkuihin”. Haavoittuvat sinkut ovat niitä, jotka kärsivät kaikenlaisesta negatiivisista määrittelyistä ja syrjinnästä, ja kokevat alemmuuden tunnetta. Usein he myös kokevat eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä. Vahvat sinkut puolestaan elävät kaikesta luokittelusta ja vähättelystä huolimatta täyttä, tuottavaa ja onnellista elämää. Usein heillä saattaa olla jopa pariskuntia laajempi ystäväpiiri ja heille työn mielekkyys voi olla todella tärkeää elämässä. Nämä sinkut ovat usein myös monilahjakkaampia kuin parisuhteessa elävät, koska heidän kotitaloudessaan ei ole minkäänlaista työnjaosta syntynyttä erikoistumista.

Luennon lopuksi DePaulo kysyi: Miten yhteiskunta on valmistunut siihen, että tulevaisuudessa sinkkujen määrä tulee kasvamaan entisestään? Onko yhteiskunnassa tarpeeksi sopivia asuntoja sinkuille ja ovatko nämä tarpeeksi edullisia? Onko yhteiskunta valmistunut auttamaan ikääntyviä tai sairastuneita sinkkuja? Miten yhteiskunta on ottanut huomioon sen, että sinkkutalous on kahden aikuisen kotitaloutta haavoittuvaisempi taloudellisesti esimerkiksi työttömyyden sattuessa?

DePaulo huomautti luennon lopuksi myös, että sinkkujen vähättelyn ja syrjinnän lopettaminen ei ole hyväksi ainoastaan sinkuille vaan myös pariskunnille. Ihmisiä ei enää ”pakottaisi” yhteen se, että nämä pelkäisivät yksinäisyyttä tai yksin elämiseen liitettyjä kielteisiä mielikuvia, vaan ihmiset voisivat elää itselleen sopivammalla tavalla. Lisäisin tähän, että ihmisten ei myöskään tarvitsisi elää taloudellista tai sosiaalisista syistä ns. perhehelveteissä, jos yhteiskunta olisi rakentunut niin, että myös yhden aikuisen kotitalouksilla olisi mahdollista elää taloudellisesti turvattua elämää ja yksin eläminen oli sosiaalisesti hyväksyttävämpää.

Kaisa

%d bloggers like this: