Oletko sinä koskaan ollut yksinasuva keski-ikäinen?

Monet meistä pariutuvat ja muuttavat yhteen viimeistään kolmenkympin hujakoilla. Yksin elämisestä ei ole ehkä muuta kokemusta kuin varhaisaikuisuudesta ja opiskeluajoilta.

Jokainen, joka on joskus opiskellut opintotuella, tietää miten pienellä rahasummalla tarvittaessa tulee toimeen väliaikaisesti. Silloin tosin on myös käytettävissä monia opintososiaalisia etuja kuten alennuksia ruokailusta, asumiskuluista, liikkumisesta ja ylipisto-opiskelijoiden kohdalla myös terveydenhuollosta. Kaikista niistä asioista, joista suurin osa elinkustannuksistamme muodostuu.

Aikuisuudessa haluamme yleensä ansaita sen verran, että työnteko ja muu eläminen on tasapainossa. Asumiskustannusten jälkeen toivoisi, että tilistä jäisi sen verran käteen, ettei loppukuuta tarvitsisi viettää aivan tonnikala-makaronilinjalla senttejä laskien tai jatkuvasti velkaantuen lisää, kun rahat eivät riitä juokseviin menoihin.

Yksinasuva ihminen jää paitsi ns. mittakaavaeduista. Näitä mittakaavaetuja on lukuisia, enemmän kuin äkkiseltään arvaakaan. Toisin sanoen yksinasuva maksaa monissa asioissa saman verran kuin kahden aikuisen talous yhteensä. Siitä riippumatta, montako henkeä talouteen kuuluu, samoja kulutushyödykkeitä tarvitaan. Tarvitaan koti, johon yleensä kuuluu yksi tai useampi makuuhuone asuntokunnan koosta riippuen. Sen lisäksi kotiin kuuluu yleensä ainakin keittiö tai keittokomero, eteinen, wc ja olohuone. Tämä riippumatta siitä, onko kustannuksia jakamassa yksi vai useampi tulonsaaja. Lisäksi pienet asunnot ovat neliöiltään kalleimpia. Jos asunnossa sattuu vielä olemaan sauna, asumiskustannukset ovat vielä korkeammat. Silti yksinasuva saattaa kaivata saunomista ihan yhtä lailla kuin pariskunta.

Tarvitaan huonekaluja: sohva, ruokapöytä, sänky, tuoleja, mattoja, sohvapöytä, valaisimia, hyllyjä, verhoja, kaappeja. Tarvitaan elektroniikkaa: tv, tietokone, pesukone, kahvinkeitin, mikro ja lukuisia muita keittiötarvikkeita. Remonttikustannukset ovat kalliita. Kun jokin menee rikki, koko talous voi joutua retuperälle yhden hengen kohdalla.

Yksinasuvalla auton ostaminen ja pitäminen parkkipaikkoineen, vakuutus- ja huoltokuluineen sekä bensakuluineen on kallis menoerä. Jos joskus joutuu käyttämään taksia, maksaa se saman verran yhdeltä kuin kahdelta hengeltä. Kodin vakuutuksesta pitää maksaa yksin. Nettiyhteys-, sähkö- tai sanomalehtilaskua ei ole kukaan jakamassa. Jos yksinasuva joskus haluaa matkalle, hotellimaksu yhden hengen huoneista on melkein kahden hengen huoneen suuruinen.

Ruokaostoksista saa enemmän bonusta useamman henkilön taloudessa. Myös muita erilaisia paljous- ja keskittämisalennuksia löytyy. Ruotsalaisen huonekalufirman family-nimistä kanta-asiakaskorttia hakiessa yksinasumista ei tunnusteta asumismuodoksi, vaan vaihtoehdot ovat lasten ja puolison kanssa, kumppanin/puolison kanssa tai vanhempien luona. Yksinasujan valittavaksi jää kohta muu. Tämä siitä huolimatta, että yli 40 prosenttia kotitalouksista on yhden hengen talouksia.

Yksinasuva maksaa vuodessa helposti tuhansia euroja, jopa lähes kymmenentuhatta euroa, enemmän kuin kahden tulonsaajan talouksissa elävät. Paitsi edellä mainitut suuremmat menoerät myös väliinputoaminen erilaisissa tulonsiirroissa kuten kotitalousvähennyksissä ja asuntolainoissa sekä syrjintä asuntomarkkinoilla vaikuttavat siihen, että ihan keskituloisetkin suomalaiset yksinasuvat saattavat elää köyhyydessä.

Tämä kaikki tekee yksinasumisesta vaikeaa. Vielä vähän aikaa sitten lakiimme oli näkyvästi kirjattu erilainen kohtelu yksinasuvien työttömien ja kotihoidon palvelumaksujen kohdalla verrattuna pariskuntiin tai perheellisiin. Elämme yhteiskunnassa, joka perustuu vahvasti ajatukseen kahdesta hyvin toimeentulevasta tulonsaajasta talouden perusyksikkönä. Onneksi ensimmäisiä askeleita kohti monimuotoisempaa yhteiskuntakuvaa on vihdoin alettu ottaa. Mutta vielä on paljon tehtävää.

Titsu

%d bloggers like this: