Teemat

1. Miksi tarvitaan yksinasuvien poliittinen toimintaryhmä

Yli miljoona yksin elävää henkilöä.
– Tilastokeskuksesta viime vuonna saatujen tietojen mukaan koko maan aikuisväestöstä asui yksin 23 prosenttia, joista suuri ryhmä olivat 45–64-vuotiaat (32 %) – ei siis opiskelijat tai vanhukset.
– Yhden hengen talouksia on eniten pääkaupunkiseudulla ja suuremmissa taajamissa: Helsingissä 60 prosenttia talouksista on yksin elävien talouksia.
– Yksinelävien määrä erityisesti työikäisissä ihmisissä kasvaa koko ajan koska: elämä on hektisempää, avioerot ovat lisääntyneet, ihmiset elävät aiempaa vanhemmiksi.
– Etujen ajaminen on vaikeaa, koska yksineläjien joukko muodostuu erilaisissa elämäntilanteissa olevista henkilöistä.
– Koska yksinelämistä ei nähdä yksilön elämään vaikuttavana tekijänä eikä siitä ole tutkittua tietoa,
yksineläville ei ole kohdennettuja palveluja.
– Jos ryhmällä ei ole omaa edunvalvontaa, se on helppo ohittaa päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä.

-> Yksinasuvat on otettava huomioon kaikessa kaupungin palveluiden suunnittelussa ja resurssien kohdentamisessa.

Kulttuuristen käsitysten muuttaminen yksin elämisestä ja -asumisesta
– Yhteiskunnassamme ydinperhe on vahva normi ja yksin asumiseen ja elämiseen liitetyt kulttuuriset ja historialliset käsitykset yleensä negatiivisia ja positiiviset puolet unohtuvat – tarvitaan vastaisku ydinperhenormatiivisuudelle.

-> On pyrittävä muuttamaan kulttuurista käsitystä yksin elämisestä ja -asumisesta positiivisempaan suuntaan kaikissa yhteiskunnan palveluissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

– Yksinasuvat kokevat, että he ovat vähempiarvoisia kuin muut väestöryhmät ja jäävät unohdetuiksi sosiaalipalveluita suunnattaessa.

-> Kaupungin asukkaiden keskinäistä tasa-arvoa on pyrittävä lisäämään kaikissa palveluissa, syrjivät käytännöt on selvitettävä ja niistä on luovuttava.

Yhden hengen talouksien kohtaamat epäoikeudenmukaisuudet mukaan poliittiseen keskusteluun
– Yksinelävät ovat muita useammin pienituloisia: Heistä sijoittuu alimpaan tuloluokkaan 42 prosenttia.
– Keski-ikäisistä yksinelävistä köyhyysrajan alapuolella elää 25 prosenttia, muusta väestöstä 9 prosenttia.
– Yli 25-vuotiaista peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajista 60 prosenttia oli yksineläviä (Kela 2010) ja asumistuen saajista 59 prosenttia on yksin asuvia (Kela, 2008).
– Noin puolella yleisen asumistuen saajista neliövuokra ylitti tukeen hyväksyttävän neliövuokran vuonna 2010.
– Yksinelävät ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi keski-ikäisissä yksin asuvissa köyhyysaste oli 28 prosenttia (2008), kun se muussa väestössä oli ainoastaan yhdeksän prosenttia. (Tilastokeskus). 30 prosenttia yksinasuvista tienaa alle 1100 euroa

-> Yhden hengen talouksissa asuvien taloudellisia ongelmia on pyrittävä ratkaisemaan myös kuntatasolla eikä vain odottaa lakimuutoksia tai valtakunnallisten tukien muutoksia: vaadimme Helsinkilisää toimeentulotukeen.
– Tutkimustietoa yksinasuvista on hyvin vähän ja kun tietoa ei ole, yksinasuvien ongelmista ei keskustella eikä epäkohtiin osata puuttua, vaikka esim. yksin asumisella tiedetään olevan epäsuotuisa vaikutus terveyteen.

-> Tutkimusta ja selvityksiä yksin asuvien elämäntilanteista, erityisongelmista ja palvelujen tarpeista on lisättävä Helsingissä.

– Yksinasuvia ei kohdella tasapuolisesti kaikissa erilaisissa yhteiskunnan määräämissä maksuissa ja etuuksissa muihin verrattuina ja he saavat eriarvoista kohtelua, esimerkiksi verotuksessa (esim. kotitalousvähennys).

-> Lakien määräämät maksut ja etuudet on käytävä läpi ja yksinasuvia koskevat epäoikeudenmukaisuudet on poistettava.

2. Talouden haavoittuvuus ja taloudellinen epävarmuus

Köyhyysriski
– Yksinasuvien taloudellinen asema on erilainen perheisiin verrattuna: Yksinasuvien köyhyys- ja syrjäytymisriskit ovat suurempia kuin muiden. Yksinasuvat myös kokevat taloutensa haavoittuvaisempana, esim. sairastumisen tai työttömyyden johdosta, verrattuna muihin. Keskituloinen yksinasuva ei ole oikeutettu mihinkään yhteiskunnan tukiin, vaikka asumiskulut voivat viedä keskituloisenkin yksinasuvan tuloista yli puolet.

-> Vaadimme perustuloa, joka varmistaa (myös) yksinasuvien toimeentulon sairauden tai työttömyyden kohdatessa.

– Yksinelävät ovat muita useammin pienituloisia: Heistä sijoittuu alimpaan tuloluokkaan 42 prosenttia.
– Keski-ikäisistä yksinelävistä köyhyysrajan alapuolella elää 25 prosenttia, muusta väestöstä 9 prosenttia.
– Yli 25-vuotiaista peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajista 60 prosenttia oli yksineläviä (Kela 2010) ja asumistuen saajista 59 prosenttia on yksin asuvia (Kela, 2008).
– Noin puolella yleisen asumistuen saajista neliövuokra ylitti tukeen hyväksyttävän neliövuokran vuonna 2010.
– Yksinelävät ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi keski-ikäisissä yksin asuvissa köyhyysaste oli 28 prosenttia (2008), kun se muussa väestössä oli ainoastaan yhdeksän prosenttia. (Tilastokeskus). 30 prosenttia yksinasuvista tienaa alle 1100 euroa

-> Yhden hengen talouksissa asuvien taloudellisia ongelmia on pyrittävä ratkaisemaan myös kuntatasolla eikä vain odottaa lakimuutoksia tai valtakunnallisten tukien muutoksia: vaa-dimme Helsinkilisää toimeentulotukeen.

Pakolliset menot yksinasuville suurempia
– Pakolliset kulut ovat yhden hengen taloudella korkeammat – Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaiset kohtuullisen minimin viitebudjetit eli Suomessa välttämättömiksi katsotut menot 600 euroa alle 45-vuotiailla – myös otettava huomioon.
– Pakolliset kulut ylittävät kuitenkin esimerkiksi toimeentulotuen (vuonna 2012 yksin asuvalle toimeentulotuen perusosa on 461,05 euroa) ja velkajärjestelyn nykyiset normit. Samanaikaisesti Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimeentulotuen asiakkaista 78 prosenttia v. 2011 oli yksinasujia.
– Yhtiövastike, sähkölasku tai ruokamenot ovat suhteellisesti laskien kalliimpia yksineläjälle kuin muille alle 65-vuotiailla yksin asuvilla tietoliikenteen kulut olivat suurempia kuin muilla.

-> Vaadimme köyhyyden uudelleenmäärittelyä; ei palkkapussi pelkästään vaan pakolliset kulut on otettava huomioon.

-> Vaadimme, että asumismuoto ei saa ratkaista toimeentulotuen perusosan määrää, jonka on myös yksin asuvalla oltava 507,16 euroa (nyt yksinasuvan 461,05, yksinhuoltaja 506,16 + lasten omat toimeentulotuet, pariskunta 391,89/hlö).

3. Asuminen

Asumisen kustannukset
– Asuminen on ehdottomasti tärkein yhden hengen talouksien asemaan vaikuttava tekijä: Asumisen kustannukset kohdistuvat yksinelävän talouteen huomattavasti suurempana kuin perheellisellä ja kahden henkilön asumiskulut harvoin ovat kaksi kertaa yksinasuvan kulut.
– Ahtaasti asuvaksi määritellään asuntokunta, jossa on enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, joten yksin asuvaa henkilöä ei siis katsota ahtaasti asuvaksi, vaikka hänen asunnossaan olisi esimerkiksi vain 14 neliötä.
– Pienet asunnot ovat myös suhteellisesti kalliimpia kuin suuret.

-> Vaadimme Helsinkilisää asumistukeen.

Asunnottomuus
– Asunnottomuus on lähes kokonaan yksinelävien ongelma.

-> Vaadimme Helsingin kaupunkia rakentamaan lisää pieniä alle 40 m2 vuokra-asuntoja, myös uusille asumiseen kaavoitettaville alueille.

-> Eri asumismuodot ja niihin liittyvät yhden hengen talouksia syrjivät käytännöt on selvitettävä, esim. lapsiperheet pääsevät tonttiarvonnoissa yhden hengen talouksien edelle, ja ne on poistettava.

– Laki velvoittaa kuntaa tarjoamaan asuntoa toimeetulotukea saavalle perheelle häätötilanteessa, mutta sama velvoite ei koske yksin asuvaa.

-> Vaadimme Helsingin kaupunkia laajentamaan käytäntöä myös yksinasuviin häätötilanteessa oleviin.

Monimuotoinen asuminen
– On edistettävä uusia yhteisyöllisyyden ja yhteisasumisen malleja.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki tarjoaa tukirahaa uudenlaisten yhteistilojen rakentamiseen uusiin taloyhtiöihin, joissa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia, juhlia ja asukkaiden yhteistoimintaa.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupungin on suunniteltava ja rakennettava monimuotoisempia asumis-mahdollisuuksia – myös yhteisöllisiä – kaikenikäisille ja eri kuntoisille asukkaille, esimerkiksi kommuuni-, asuntola- ja palveluasuntoja.

– Yksin asuva joutuu ostamaan kodinkoneet yksin ja maksamaan myös niiden mahdolliset huollot yksin – muutamaa satasta on pankeista vaikea saada ja pikavippiyritykset perivät liian korkeaa korkoa.

-> Vaadimme Helsingin kaupunkia perustamaan vippikassan, josta asukkaat voivat lainata pieniä summia (alle 500 euroa), esimerkiksi kodin hankintoihin, tavanomaista pankkikorkoa vastavalla korolla.

4. Työelämä

Työttömyys
– Työttömien yksinasuvien määrä ei ole laskenut laman jälkeen. Pitkäaikaistyöttömyys koskettaa erityisesti yksineläviä.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupungin on selvitettävä pitkäaikaistyöttömien perhetilanne ja perehdyttävä yksinasuvien pitkäaikaistyöttömien ongelmiin.

– Pätkä- ja osa-aikatyöt ovat erityinen riski yhden hengen talouksissa.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki tarjoaa asukkaille tukea epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleville tukea niissä tilanteissa, kun asukas ei ole vielä saanut työttömyysetuuksia tai ei voi niitä saada.

– Työn ja perheen yhteensovittamisongelmia on myös yhden hengen talouksilla: Myös yksinasuvalla voi olla perheenjäseniä, jotka asuvat muualla, ja myös heillä on elämää ja velvollisuuksia työn ulkopuolella, jotka vaativat elämän ja aikataulujen suunnittelemista.
– Yksinasuvilta odotetaan työelämän joustoja enemmän kuin perheellisiltä, esimerkiksi olemaan juhlapyhinä ja viikonloppuisin töissä ja tekemään ylitöitä.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki velvoittaa omissa organisaatioissaan työvuorojen tasapuoliseen kierrättämiseen juhlapyhinä ja viikonloppuina ja ylitöiden tasapuoliseen jakamiseen ja rohkaisee näin esimerkillään myös muita organisaatioita tekemään samoin.

5. Julkiset palvelut ja tilat

Palveluiden suunnittelu ja priorisointi
– Yhden hengen talouksille suunnattuja julkisia palveluja ei ole olemassa eikä julkisten palvelujen suunnittelussa oteta riittävästi huomioon yksineläviä vaan palveluiden suunnittelun painopiste on yleensä perheiden palveluissa.
– Myöskään yksinasuvien ryhmän sisällä yhden hengen talouksissa asuvat uussuomalaiset, vanhukset ja vammaiset saattaisivat tarvita erityisiä palveluja, mutta yksilöllisten palveluiden suunnittelussa ei aina oteta erityisesti huomioon sitä, että he asuvat yhden hengen talouksissa.

-> Vaadimme, että elämäntilanne ja asumismuoto velvoitetaan ottamaan huomioon Helsingin kaupungin palveluiden suunnittelussa ja yksilöllisissä palvelusuunnitelmissa ja pohditaan erityistarpeita yksin asumisen näkökulmasta.

– Kun yhteiskunta priorisoi yhä enemmän, mutta yhden hengen talouksia ei oteta erityisenä ryhmänä huomioon vaikka heillä ei aina ole läheisiä pitämässä huolta heidän eduistaan, esimerkiksi terveys- ja hyvinvointipolitiikassa.

-> Vaadimme, että yhden hengen talouksissa asuville tarjotaan palveluasiamies tms. huolehtimaan heidän oikeuksistaan ja hyvinvoinnistaan, jos heillä ei heidän mukaansa ole läheisiä tai sukulaisia, jotka voisivat osallistua palveluiden suunnitteluun – vaikka he pystyisivät pitämään huolta omista taloudellisista asioistaan.

Julkiset tilat
– Monet yksin asuvat kokevat yksinäisyyttä ainakin ajoittain. Julkisilla tiloilla ja monipuolisilla harras-tusmahdollisuuksilla voidaan tukea yhteisöllisyyttä kodin ulkopuolella.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki hankkii myös aikuisille, kuten lapsille ja nuorille, julkisia tiloja, joissa voi viettää aikaa, harrastaa ja tavata muita ihmisiä maksutta, vastapainoksi baariorientoituneelle vapaa-ajankulttuurille.

6. Sukupuoleen liittyvät näkökulmat

Asuminen ja köyhyys sukupuolen näkökulmasta
– Yksin asuvilla miehillä on suurempi riski tulla syrjäytetyiksi kuin naisilla, esimerkiksi yksin asuvan miehen on vaikea löytää vuokra-asuntoa vapailta markkinoilta.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki selvittää keinoja, joilla voidaan helpottaa miesten vuokra-asuntojen saamista ja aloittaa ohjelman, joka tähtää ko. keinojen käyttöönottoon.

– Yksin asuvat naiset ovat miehiä useammin köyhyysloukussa.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki selvitää yksin asuvien naisten erityisiä köyhyyteen liittyviä ongelmia ja keinoja, joilla köyhyyttä vastaan voidaan toimia, sekä aloittaa ohjelman, joka tähtää ko. keinojen käyttöönottoon.

Kulttuuriset odotukset palveluiden suunnittelussa
– Naisilta odotetaan miehiä useammin uhrautuvaisuutta ja hoivaa sukulaisten ja tuttavien hyväksi.

-> Sosiaali- ja terveydenhuollon yksilöllisiä palvelusuunnitelmia tehtäessä ja läheisverkostoa kartoitettaessa työntekijät velvoitetaan ottamaan tasapuolisesti huomioon sekä naiset että miehet sekä heidän elämäntilanteensa ja muut velvoitteensa, kun arvioidaan heidän mahdollisuuksiaan osallistua sukulaisten ja muiden läheisten hoitoon ja auttamiseen.

7. Terveyteen ja ikään liittyvät näkökulmat

Hoidon järjestämisen muutokset
– Yksityinen hoito on koko ajan lisääntymässä: kaikilla yhden hengen talouksissa asuvilla ei ole varaa hankkia yksityisiä hoitopalveluja eikä heillä kaikilla ole omaisia, jotka voisivat havaita palvelutarpeet ja etsiä niihin ratkaisuja.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki selvittää erityisesti yksin asuvien vanhusten tilannetta säännöllisesti ja tukea yksin asuvien palveluhankintaa enemmän kuin useamman hengen talouksissa asuvia, koska pakolliset elinkustannukset ovat heillä suurempia.

– Myös omaishoito lisääntyy koko ajan: kaikilla sairailla ja vanhuksilla ei ole omaisia tai muita läheisiä, jotka voisivat tai haluaisivat hoitaa heitä.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki ottaa huomioon palveluiden suunnittelemisessa erityisesti yhden hengen talouksissa asuvat ja heidän elämäntilanteensa siten, että omaishoidon rinnalla säilyy palvelurakenne niitä varten, joilla ei ole mahdollisuutta omaishoitoon.

Yksinasuvat ja terveyspalvelut
– Yksin asuvat on kuitenkin suurin ryhmä päihde- ja mielenterveystyön asiakkaista.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupungin mielenterveyspalveluiden asiakkaiden perhetilanne selvitetään ja pidetään ajan tasalla.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki järjestää yhden hengen talouksissa asuville tarvittavaa tukea sekä sosiaalisia suhteita tukevia palveluja.

– Avio- ja avoliittoon liittyvien suojaavien tekijöiden puuttuessa yksinasuvilla on suurempi riski kuolla, esimerkiksi alkoholiin liittyvän onnettomuuden tai väkivallan seurauksena.

Nuorten asuminen
– Monet nuoret haluaisivat itsenäistyä, mutta he joutuvat asumaan vanhempiensa luona.

-> Vaadimme, että Helsingin kaupunki selvittää alle 25-vuotiaiden asuntotilannetta ja rakennuttaa lisää edullisia nuorisoasuntoja.

Mainokset
Jätä kommentti

1 kommentti

  1. Matti Huttunen

     /  12.10.2013

    Tässä kirjoituksessa halutaan opettaa sinkuille yksin elämistä ja helpottaa yksin asumista ja yksin elämistä. Todellista sinkkujen auttamista on kuitenkin opastaminen elämänkumppanin löytämiseen. Sellaista tähän olisi pitänyt kirjoittaa.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s